Desert Planet oli keikalla Electro-mechanica festareilla Pietarissa 14.-16.11.08. Electro-Mechanica on suht uusi kolmipäiväinen elektronisen musiikin festivaali, jossa esillä on myös skenen visuaalista ja kokeellista laitaa.
Matkalla tuntemattomaan
Jarin kanssa lähdettiin Rovaniemeltä jo torstaina iltakoneella pääkaupunkia kohti. Perjantaina koko seurue kömpi aamutuimaan Pietarin junaan Helsingin rautatieasemalle. Vaikka olin käynyt 1980-luvun lopulla Neuvostoliiton aikana Leningradissa bussimatkalla - tiesin minne oltiin menossa, niin matka Venäjälle kuitenkin jännitti. Mielessä vilisi Stalinin työleirit, Kalashnikov-konepistoolit ja Venäjän mafia. Jari ja Antti suhtautuivat matkaan hieman rennommin, koska olivat käyneet Pietarissa edellisenä kesänä.
Pietarin junassa on tunnelmaa
Pietarin junassa
Samassa aamujunassa oli Pietariin keikalle menossa myös Rinneradio -yhtye. Kysyin miehiltä neuvoa miten toimia tullin kanssa soittovehkeiden ilmoittamisessa ja kokeneet venäjän kävijät neuvoivat ystävällisesti miten homma menee. Tärkeintä on kirjoittaa lapulle omat soittokamat ja ottaa tähän kamalistaan sekä Suomen että Venäjän tullista leima. Takaisin tuleessa voi tällä leimatulla kamalistalla todistaa mitä laitteita on ollut mukana ja takaisintullessa ei joudu maksamaan rajanylityksestä mitään ylimääräisiä tullimaksuja. Siinä kamalistoja hypistellessä tunnelma keveni ja matkanteosta alkoi pikkuhiljaa nauttia. Jarin käydessä Suomen tullissa meidän kamalistan kanssa hänet oli heti tunnistettu aikaisemman yhtyeensä nimellä "Greenhouse AC" -mieheksi, joten meistä alkoi myös tuntua, että olimme tunnettuja täälläpäin maailmaa.
Nämä leimat ovat tärkeitä kun ylitetään raja soittokamojen kanssa.
Valtava Neva-joki on virtaa läpi Pietarin.
Pietari on miljoonakaupunki
Iltapäivällä meitä oli Pietarin asemalla vastassa vapaaehtoistyöntekijä Natasha ja kuski Andrey. Natasha oli kiinnostunut bittimusiikista ja hänellä oli suomesta ostettu Nopsa-merkkinen polkupyörä. Perjantain ruuhkassa puikkelehdittiin kaupungille ja sieltä satamaan meidän hotellille. Pietari on miljoonakaupunki - kaupungin koko ja massiiviset vanhat rakennukset, valtava Neva-joki ja kaupunkia risteilevät kanavat tekivät vaikutuksen.
Oppaamme Natasha oli ostanut Suomesta Nopsa-merkkisen polkupyörän.
Perjantaina festareilla
Meillä oli perjantaina vapaapäivä, mikä on harvinaista herkkua ulkomaan reissuilla. Oli mukava ottaa kylpy ja valmistautua rauhassa illan rientoihin. Suunnitelmissä oli viettää iltaa festareilla, käydä tsekkailemassa meidän keikkapaikka ja perjantain artisteja.
Festaripaikka oli vanha elokuvateatteri
Festaripaikka oli entinen elokuvateatteri ja päälavalla oli valtava valkokangas johon heijastettiin yhtyeiden videoprojisoinnit. Homma näytti ja kuulosti tosi hyvältä. Yläkerrran pikkulavalla taiteili eestiläinen Andres Loo. Jari tykkäsi Frank Bretschneiderin minimalistisesta teknosta ja me kaikki diggailtiin Mouse on Mars -yhtyeen lavameininkiä. Marsin hiiret väänsivät nappuloita sivuttain ja bändissä oli ihka oikea rumpali. Illan hämmentävin ja paras akti oli kuitenkin pikkulavan puolalainen porno-tekno-rap-bändi Cobula. Cobulan viiksekäs laulaja haukkui isoon ääneen puolalaisia ja visuissa seikkaili tissejä sekä viinapulloja. Itseironinen ja simppeli junttitekno veti ihmiset mukaansa - ja meno oli mainiota. Cobula oli niitä bändejä, joita juuri kukaan ei kehtaa myöntää diggaavansa, mutta keikoilla samat tyypit menevät ihan sekaisin. Mie muiden mukana.
Lähdimme hotellille nukkumaan vaikka näkemättä jäi saksalainen teknopioneeri Thomas Brinkmann. Matkapäivä painoi jaloissa ja hotellin pehmeä punkka veti voiton.
Antti soundchekissä lauantaina.
Lauantaipäivä turistina
Lauantaina soundcheckin jälkeen seikkailimme Pietarin metrossa ja oppaamme Natasha kävi näyttämässä kaupunkia. Kävelimme Eremitaasin pihalla Palatsiaukiolla, näimme jättimäisen Iisakin kirkon ja kävimme kahvilla kaupungin pääkadulla Nevski Prospektilla.
Pietarissa on turistille paljon nähtävää.
Turistikävelyn jälkeen menimme hotellille lepäilemään. Meistä oli julkaistu iso juttu St.Petersburg Times -lehdessä ja kirjoittaja Sergey Chernov pyysi baariin, mutta menimme syömään ja jäimme loikoilemaan ruokalevolle hotelliin. Meillä olisi myöhäinen keikka ja akkuja piti ladata iltaa varten.
Lauantai-ilta festareilla
Illalla valuimme keikkapaikalle ja nautimme mukavasta kohtelusta takahuoneessa. Kävimme tsekkailemassa elektro-ihme Clarkin livesettiä - eikä se ihmeemmin tehnyt vaikutusta. Miehen taidot pääsevät kai esille levyillä. Dubstep dj Plasticianin tapasimme aiemmin päivällä ja mies oli kiva britti, mutta keikka ei tarjonnut juuri normideejay-levynkäännön lisäksi mitään ihmeteltävää. Tosin Plastician sai ihmiset tanssimaan - dj:lle se riittänee. Harmittamaan jäi alkuillasta soittaneen Norjalaisen noisemiehen Lasse Marhaugin missaaminen. Netistä löytyy hurja videokooste joissa Marhaug vetää bändinsa Jazkamerin kanssa Tokiossa.
Takahuoneessa Uhoproject -nettiradio kävi haastattelemassa meitä ja juttu luisti ihan mukavasti. Haastis ilmestynee sivuille myöhemmin.
Kypärät takahuonessa Sergey Kuryokhin Modern Art Center:issä.
Keikka meni todella hyvin. Olimme illan viimeinen esiintyjä päälavalla. Yleisö innostui huutamaan ja tanssimaan. Vanhan elokuvateatterin suuri valkokangas sopi meille hyvin: Antin loihtimat visut pääsivät oikeuksiinsa ja homma näytti hyvältä. Paikallinen kameramies Grisha ja kuskimme Andrey kuvasi keikkamme videolle. Ja keikan jälkeen oli mukava kuulla kommentteja: jotkut pitivät meitä viikonlopun parhaimpana bändinä.
Kaverimme Sasha tekee 8-bittistä musaa Gameboyllä
Uskomaton yhteensattuma
Sunnuntaina palasimme turistilinjoille ja tapasimme kaverimme Sashan Nevski prospektilla. Sasha halusi näyttää Pietarista yhden ainoan paikan meille ulkomaalaisille. Ja lähdimme autoilemaan suurkaupungin toiselle laidalle. Kun lähestyimme määränpäätä Antti ihmetteli, että "seutu näyttää jotenkin tutulta". "Niinpä niin" -me muut ajattelimme. Ja kun nousimme autosta, niin ihmetys olikin suuri. Paikka oli täsmälleen sama paikka - taidekeskus Etage - missä Desert Planet oli esiintynyt muutama kuukausi sitten taidenäyttelyn avajaisissa. Sasha ei ollut tiennyt kesäkuisesta keikasta mitään ja koko juttu tuntui uskomattomalta. Valtaisan kaupungin kymmenistätuhansista paikoista saavuimme juuri siihen ainoaan jonka tunsimme. Todenäköisyys tapahtumalle oli mitättömän pieni.
Taidekeskus Etagessa oli viisi kerrosta
Kävimme katsomassa Etagen neloskerroksessa hauskaa sodanjälkeistä Italialaista designia. Ja se hälvensi yhteensattuman aiheuttaman oudon tunnelman. Ajatus siitä, että maanataina aamulla noustaisiin Helsingin junaan alkoi pikkuhiljaa tuntua hyvältä.
Italialainen tuoli
Kuvat: Jukka, Jari. Videot: Jari
